Olen keitellyt pakuriteetä vuosien varrella ajoittain, en siis mitenkään säännöllisesti kuukaudesta toiseen. Nyt palautui taas mieleen tämän teen hyvät vaikutukset kehon ollessa jotenkin sekaisin lisääntyvästä valosta. Olen siis alkanut taas kaivaa esille pakurikääpävarastojani ja keitellyt pannu kuumana liemiä. Itse päädyin aikoinani kokeilemaan pakurikääpää teenä sen hermosto- ja terveysvaikutusten johdosta. Selaisin silloin kovastikin eri sivustoja ja luin tutkimustuloksia siitä, minkälaisia vaikutuksia tällä erikoisella käävällä on.
Siinä sitten oli edessä pitkä lista asioita siitä miten pakurikäävällä on hoidettu aikojen saatossa muun muassa syöpää ja tuberkuloosia. Tosin näitä väitteitä on sittemmin kyseenalaistettu kovastikin. Historian sivuilta on kuitenkin tiedossa, että pakurikääpää käytettiin erityisesti Siperiassa, missä sitä oli helposti löydettävissä. Osa taas tuntui käyttävän teetä eräänlaisena virkistysaineena ja kahvin korvikkeena. Nykyiset kirjoitukset viittaavat myös tutkimustietoon siitäkin, että käävän aktiiviset aineosat tukisivat hermoston uusiutumista ja kasvua.
Niinpä sitten innostuin asiasta minäkin tarkoituksena edesauttaa kehon hyvinvointia. Itse teen keittäminen ei ole mitään spontaania puuhaa, vaan vaatii noin 10 minuutin keittämisen. Itse olen aina keittänyt hieman isomman satsin (n. 1 litra), suodattanut kääpä palat teestä pois ja antanut yhden kupin ylitse jäävän osion jäähtyä. Olen sitten tätä ylijäämää lisännyt esimerkiksi normaalin mustan teen sekaan.
Aluksi tosin kannattaa olla kokeilun kanssa varovainen, etenkin jos olet erilaisille virkistäville aineille herkkä. Itselläni pidemmän tauon jälkeen chaga teen juominen aiheutti hienoista huonoa oloa, joka tosin hävisi piakkoin eikä samaa ongelmaa enää seuraavilla juontikerroilla tullut. Tästäkin syystä olen kokenut tuon normaalin teen sekaan sekoittamisen hyvänä asiana, sillä tämä estää liiallisen pakurikääpäteen juomisen kerralla. Ja toisaalta pieninä erinä muun juotavan seassa nautittuna teetä voi juoda muutaman kerran päivän aikana.
Pakuriahan saisi luonnosta aivan suoraan, jos käävän onnistuu tunnistamaan ja tietää minälaisessa maastossa se kasvaa. Muistelisin että se on koivuun kääpä ja pitää erityisesti kosteasta maastosta. Asiasta hyvinkin innostunut ja luonnossa samoileva henkilö voi lähteä myös itse metsään etsimään pakurikääpiä ja jauhaa käävän jauheeksi itse. Itse en ole tosin koskaan onnistunut kääpää luonnosta löytämään, vaikka sitä olenkin enemmän ja vähemmän tietoisesti etsiskellyt luonnossa liikkuessani. Itse olen ostanut siis omani luontaistuotekaupasta, pien-tuottajilta markkinoilta, ja jauhanut pieniä kuivuneita käävän paloja kahvimyllyllä.